Helmipöllö

ELINTAVAT

Helmipöllö on Suomen yleisin pöllölaji, joka pesii pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta koko maassa. Se viihtyy erityisen hyvin kuusivaltaisissa metsissä, mutta hyväksyy myös varttuneen sekametsän asuinpaikakseen. Helmipöllön pesä on useimmiten vanhassa palokärjen kolossa, mutta nykyaikaisen metsähoidon vähentäessä sopivia pesäpuita, kelpuuttaa helmipöllö myös pöntöt. Helmipöllökoiraat ovat varsin paikkauskollisia, mutta naaraat liikkuvat ravinnon perässä laajemmalla alueella. Ravinnokseen helmipöllö käyttää lähes yksinomaan pikkujyrsijöitä ja muita pikkunisäkkäitä, sekä lintuja etenkin talvella. Helmipöllö on sopeutunut saalistamaan yöllä, mutta talvella sen on lintuja saalistaessaan oltava liikkeellä myös päivällä.

SUOJELU

Helmipöllö on rauhoitettu luonnonsuojelulailla.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Huonona myyrävuonna nuorten helmipöllöjen lisäksi myös naaraat vaeltavat ravinnon perässä paremmille myyrämaille. Helmipöllö voi myös vaihtaa saaliskohdettaan hangen alla piilottelevista nisäkkäistä ilmassa lentäviin, paremmin havaittavissa oleviin lintuihin

Helmipöllö

Aegolius funereus

Boreal owl

LUOKKA:

HEIMO:

KOKO: Paino 90–220 g, siipien kärkiväli 55-60cm, naaraat kookkaampia kuin koiraat.

LISÄÄNTYMINEN: Naaras munii maalis-huhtikuussa 4-6 munaa, haudonta 26-27 vrk.

ELINIKÄ: Rengastustietojen mukaan helmipöllö on elänyt luonnossa 11-vuotiaaksi. Ranuan eläinpuiston vanhin eli yli 15-vuotiaaksi.

Tiesitkö, että soidinaikana helmi-huhtikuussa helmipöllön havaitsee helposti äänen perusteella. Helmipöllökoiras houkuttelee naaraita ja julistaa toisille koiraille reviiriään soidinhuhuilullaan (”pu-pu-pu-pu-pu”) väsymättä illasta pitkälle yöhön. Tyynenä kevätyönä puputus kuuluu jopa parin kilometrin päähän.