Valkoposkihanhi

ELINTAVAT

Valkoposkihanhi on arktinen hanhilaji, joka on alun perin kotoisin Venäjän pohjoisilta saarilta, Huippuvuorilta ja Grönlannista. Itämeren piirissä valkoposkihanhia on tavattu pesivänä 1970-luvulta ja Suomessa 1980-luvulta lähtien. Nykyisin valkoposkihanhikanta on Suomessa painottunut etelärannikolle, mutta pesintöjä on todettu rannikollamme aina Oulua myöten sekä myös sisämaassa.
Valkoposkihanhen alkuperäinen ympäristö on kuitenkin arktisen tundran kallioisilla ja kivisillä rinteillä kosteikkojen tuntumassa. Valkoposkihanhet syövät ruohoa, viljan oraita ja jyviä sekä kasvien lehtiä. Pesän valkoposkihanhet rakentavat usein lähelle merilintukolonioita. Nykyisin valkoposkihanhet pesivät myös kaupunkien puisto- ja viheralueilla. Valkoposkihanhet ruokailevat mielellään viljelys ja laidunmailla suurissa parvissa.

SUOJELU

1900-luvun alkupuolella metsästys valkoposkihanhien pesimä-, muutto-, ja talvehtimisalueilla oli romahduttaa koko maailman valkoposkihanhikannan. Monissa maissa laji rauhoitettiin 1960-luvulla. Nykyisin valkoposkihanhi kuuluu EU:n erityisesti suojeltujen lajien listalle ja on siten Suomessakin luonnonsuojelulailla rauhoitettu.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Siperialaiset sekä Itämeren piirin valkoposkihanhet muuttavat talvehtimaan Hollantiin, Grönlannin ja Huippuvuorten linnut puolestaan Brittein saarille.

Valkoposkihanhi

Branta leucopsis

Barnacle goose

LUOKKA:

LAHKO:

HEIMO:

KOKO: Paino 1,5-2 kg, siipien kärkiväli 130-140cm.

LISÄÄNTYMINEN: Munia 4-5, haudonta 24-25 vrk. Itsenäistyy ensimmäisenä talvenaan, sukukypsä 3-vuotiaana.

ELINIKÄ: Rengastustietojen mukaan vanhin elänyt 24-vuotiaaksi

Tiesitkö, että Itämeren alueen valkoposkihanhikanta on alkujaan peräisin tarhalinnuista. Kun karanneet tarhalinnut asettuivat pesimään alueelle, houkuttelivat ne muuttomatkalla olevia villejä lajikumppanejaan jäämään Itämerelle.