Minkki

ELINTAVAT

Minkit ovat sopeutuneet elämään vesistöjen varsilla. Varpaiden pienet uimaräpylät ja sukkulamainen ruumiinrakenne mahdollistavat sulavan uimisen. Elinympäristöksi kelpaa yhtä hyvin meren kallioranta kuin puropahasen vesakkoinen varsikin. Aikuiset minkit elelevät yksikseen pariutumisajan ulkopuolella. Hämärissä liikkuva minkki taitaa saalistuksen sekä maalla, että vedessä ja kiipeää jopa puuhunkin ruokaa etsiessään. Minkin ruokavalioon kuuluvat kalat, vesilinnut, niiden munat ja poikaset, sammakot sekä pikkunisäkkäät.
Minkki ei kuulu suomalaiseen lajistoon. Suomen minkkikanta on peräisin turkistarhausta varten Pohjois-Amerikasta 1930-luvulla tuoduista ja myöhemmin karanneista minkeistä. Minkkejä tavataan nykyisin koko Suomessa.

SUOJELU

Minkki kuuluu riistalajeihin. Vuosittain Suomessa metsästetään noin 50 000-60 000 minkkiä.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Minkillä on erittäin tiheä ja lämmin talviturkki, jonka vuoksi sitä on myös tarhattu. Minkki vaihtaa pääravintokohdettaan talvella; nisäkkäät ovat lumen alla suojassa ja vesilinnut etelässä, mutta kalat eivät vesistä katoa ja ovat kylmissä vesissä hieman jähmeitä liikkeissään.

Minkki

Mustela vison

American mink

LUOKKA:

LAHKO:

HEIMO:

KOKO: ruumiin pituus 30–46 cm, hännän on 13–21 cm. Piano 0,5-1,75 kg. Urokset huomattavasti naaraita kookkaampia.

LISÄÄNTYMINEN: Kiima alkukeväästä. Kantoika 39–77 vuorokautta (viivästynyt sikiönkehitys), jälkeläisiä kerralla 5-6. Itsenäistyy 4kk:n iässä, sukukypsyys seuraavana keväänä.

ELINIKÄ:

Tiesitkö, että minkki valtasi Suomen suhteellisen nopeasti? Sen pieni koko, kyky sopeutua erilaisiin ympäristöihin, käyttää monipuolista ravintoa hyväkseen ja lisääntyä tehokkaasti vauhdittivat sen leviämistä. Lisäksi minkin kilpailijan, vesikon, kanta oli romahtanut, ja sille oli tarjolla vapaa ”ekolokero”.