Vesikko

ELINTAVAT

Vesikko elää vesistöjen äärellä ja suosii pienempiä kovapohjaisia puroja. Ruokansa se löytää pääosin vedestä: se syö kaloja, sammakoita, rapuja ja pikkunisäkkäitä. Pääosin yöaktiivinen vesikko on erinomainen uimari, joka pariutumisajan ulkopuolella elelee pääsääntöisesti yksikseen.
Aiemmin vesikkoa tavattiin laajoilla alueilla Euroopassa ja Suomessakin se oli varsin yleinen laji aina Kemin korkeudelle saakka. Vesikkojen levinneisyysalue Euroopassa on supistunut 1900-luvun puolivälin jälkeen 80 %. Venäjälle painottuvan pääesiintymisalueen lisäksi eristyneitä populaatioita on muutamissa paikoissa eri puolilla Eurooppaa.

SUOJELU

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on määritellyt vesikon erittäin uhanalaiseksi eläimeksi. Suomesta vesikko on jo hävinnyt. Viimeisin varmistettu vesikkohavainto Suomessa on vuodelta 1992.
Yhtä kaikenkattavaa syytä vesikon häviämiseen ei löydy. Sen ekologisen lokeron vallannut minkkikään ei ole yksin syyllinen, sillä vesikkokanta romahti ennen minkin runsastumista.
Tallinnan eläintarhan koordinoiman vesikkojen suojeluohjelman puitteissa vesikkoja on tarhattu ja palautusistutettu Hiidenmaalle.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Lämmin ja tiheä talviturkki pitää kylmän loitolla. Vesikko valitsee elinpiirikseen puron, jossa säilyy sulapaikkoja keskellä talveakin

Ranuan eläinpuiston vesikot

Ranuan eläinpuiston vesikot ovat osa Euroopan uhanalaisten lajien suojeluohjelmaa (EEP).

Vesikko

Mustela lutreola

European mink

LUOKKA:

LAHKO:

HEIMO:

KOKO: Paino 300-900 g, pituus 28-44cm + häntä 12-19 cm, uros naarasta kookkaampi.

LISÄÄNTYMINEN: Kiima maalis-huhtikuussa, kantoaika 40-43 vrk, jälkeläisiä kerralla 2-6. Itsenäistyy 3-4 kk:n iässä, sukukypsä n. 10 kk:n iässä

ELINIKÄ: 8-10 v.

Tiesitkö, että huolimatta samankaltaisesta ulkonäöstä ja elintavoista vesikko ja minkki eivät ole lähisukulaisia. Hilleri on vesikon lähempi sukulainen ja ne voivat jopa risteytyä keskenään.