Kiljuhanhi

ELINTAVAT

Pohjois-Lapin tunturiylänköjen soilla sekä tunturilampien ja -jokien tuntumassa elävä pienikokoinen kiljuhanhi on hyvin sopeutunut pohjoisen elinalueensa lyhyeen kesään. Ravinnokseen se käyttää monipuolisesti ranta- ja vesikasveja, marjoja sekä siemeniä. Kiljuhanhen poikaset kehittyvät kaikista hanhilajeista nopeimmin ja ovat näin talven tullen valmiita muuttomatkalle emojensa kanssa.

SUOJELU

1900-luvun alkupuoliskolla kiljuhanhi oli Lapin runsaslukuisin hanhi. Nykyisin se on äärimmäisen uhanalainen: koko Fennoskandian kannaksi arvioidaan vain 20–30 yksilöä. Suurin uhka kiljuhanhille löytyy niiden muuttomatkan varrelta ja talvehtimisalueilta. Kosteikkojen kuivatus viljelyyn on vähentänyt sopivaa ympäristöä ja metsästys vähäisiä lintuja entisestään. Muuttomatkan varrelle perustetuilla suojelualueilla ja paikallisen väestön valistustyöllä on suuri merkitys kiljuhanhen pelastustyössä. Kiljuhanhikantamme pelastamiseksi on myös tarhakasvatettu lintuja, mutta tämä toiminta ei ole saanut varauksetonta hyväksyntää.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Kiljuhanhet muuttavat talveksi Mustanmeren ja Kaspianmeren rannoille.

Kiljuhanhi

Anser erythropus

Lesser white-fronted goose

LUOKKA:

LAHKO:

HEIMO:

KOKO: Paino 1,5-2 kg, siipien kärkiväli 120-135 cm.

LISÄÄNTYMINEN: Naaras munii touko-kesäkuun vaihteessa 4-5 munaa, haudonta 25–28 vrk. Itsenäistyy ensimmäisenä talvenaan, sukukypsä 3-vuotiaana.

ELINIKÄ: N. 12 vuotta.

Tiesitkö, että rengastuksella ja satelliittilähetinseurannalla on suuri merkitys kiljuhanhien suojelutyössä? Seuraamalla lintuja opitaan tuntemaan lintujen muutto- ja talvehtimisalueet ja osataan kohdentaa suojelutoimenpiteet oikeille alueille.