Vaivaishiiri

ELINTAVAT

Tämä eurooppalaisen luonnon pienin jyrsijä on ainoa vaivaishiirien sukuun kuuluva laji. Vaivaishiiret ovat taitavia kiipeilijöitä ja tasapainottelevat häntänsä avulla kätevästi esimerkiksi korkeiden korsienkin latvassa. Vaivaishiiren tapaa todennäköisimmin heinikossa tai pellolla, jossa se rakentaa pallomaisen pesän reilusti maan pinnan yäpuolelle, suojaan pienpedoilta. Vaivaishiiret syövät siemeniä, hyönteisiä, erilaisia kasvinosia ja marjoja.

SUOJELU

Vaivaishiiri kuuluu Suomessa rauhoitettuihin lajeihin. Lajin kanta on kokonaisuutena nykyään elinvoimaisena pidetty ja sitä esiintyy laajoilla alueilla Euroopassa ja Aasiassa, mutta monilla alueilla vaivaishiirikannan paikallinen tilanne on huomattavasti huonompi.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Talvella vaivaishiiret vaivaishiiret käyttävät suojautumiseen lumen alla olevia, usein isompien jyrsijöiden kaivamia käytäviä ja lumen alla ne myös etsivät ravintoa. Suomen olosuhteissa suuri osa vaivaishiiristä menehtyy silti talven aikana ja pohjoisimmassa Suomessa vaivaishiiret eivät viihdy.

Vaivaishiiri

Micromys minutus

LUOKKA:

LAHKO:

HEIMO:

KOKO: Vartalon pituus noin 5 - 7 cm, häntä suunilleen saman pituinen. Paino 4 - 10 g.

LISÄÄNTYMINEN: Lisääntymiskausi keväästä syksyyn, tiineys kestää noin 3 viikkoa ja poikasia kerralla jopa 10. Naaras saa yleensä useampia poikueita vuosittain. Poikaset ovat sukukypsiä noin 6 viikon iässä.

ELINIKÄ: