Valkohäntäpeura

ELINTAVAT

Valkohäntäpeura on Amerikan mantereella yleinen hirvieläin, jota on istutettu riistaeläimeksi muuallekin. Suomeen ensimmäiset valkohäntäpeurat tuotiin 1930-luvulla. Nykyisin valkohäntäpeuroja on Suomessa n. 30 000 ja kannan elinalue painottuu Etelä- ja Lounais-Suomeen. Valkohäntäpeurat viihtyvät metsien ja peltojen reunamilla syöden ruohovartisia kasveja sekä puiden ja pensaiden versoja ja lehtiä. Talvella sille maistuvat mustikanvarvut, kataja sekä männynneulaset, joten silloin sen tapaa myös mustikkaa kasvavissa kuusikoissa. Valkohäntäpeuranaaraat ja vasat muodostavat talvisin laumoja, mutta urokset viettävät kiima-aikaa lukuun ottamatta erakon elämää.

SUOJELU

Valkohäntäpeura kuuluu riistalajeihin ja sitä metsästetään vuosittain 20 000-22 000 yksilöä.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Valkohäntäpeurat ovat sopeutuneet hyvin kylmään talveen. Loppukesällä vararavintoa, rasvaa, alkaa kertyä nahan alle ja sisäelinten ympärille. Valkohäntäpeurat elävät säästöliekillä kovimpien pakkasjaksojen ajan, jolloin ne välttävät liikkumista ja voivat paastota parikin viikkoa. Runsaaseen lumeen valkohäntäpeurat eivät sen sijaan ole sopeutuneet. 50cm:n syvyistä lumipeitettä pidetään rajana selviytymiselle; sen syvemmältä valkohäntäpeurat eivät saa kaivettua varpuja hangen alta. Suomessa riistan talviruokinta auttaa monet valkohäntäpeurat talven yli.

Valkohäntäpeura

Odocoileus virgianus borealis

White-tailed deer

LUOKKA:

LAHKO:

HEIMO:

KOKO: Paino 70-130 kg, säkäkorkeus 90-105 cm.

LISÄÄNTYMINEN: Kiima loka-marraskuussa, kantoaika: 6,5 k, jälkeläisiä kerralla 1-3. Itsenäistyy 1-vuotiaana, hyväkuntoiset naaraat ovat sukukypsiä jo 6 kk:n iässä, urokset useimmin 1,5 –vuotiaina.

ELINIKÄ: 12-14 vuotta

Tiesitkö, että valkohäntäpeuran nimi tulee sen hännän ja takapuolen valkoisesta väristä? Se auttaa laumaa pysymään yhdessä tiukassakin paikassa. Paetessaan valkohäntäpeura nostaa häntänsä paljastaen valkoisen peräpeilin. Tätä ”liikennemerkkiä” toisten on hämärässäkin helppo seurata ja pysyä lauman mukana.